Miami/Karibia, day 10 (day 8 @ sea)

Fort Lauderdale nähtynä aluksen kannelta viimeisenä aamuna.

Heräsimme vasta kun laiva oli saapunut satamaan ja menime rauhassa aamupalalle, koska ryhmämme poistumisajan piti olla vasta myöhemmin. Kun palasimme aamupalalta hyttiin, huomasimme infonäytöiltä että ryhmämme olikin mennyt jo etuajassa ja kohta olisi kaikkien aika poistua. Kauhealla hopulla nappasimme tavaramme ja suuntasimme kohti "gangwayta" eli laivasta poistumisovea, joka täällä satamassa oli vitoskannella, kävelykadun tasolla. Meillä oli tosiaan mukana vain omat käsimatkatavaramme, yön aikana matkalaukkumme oli jo kuljetettu rantaan. Jono ulos laivasta olikin ihan reilun mittainen. Ilmeisesti poistumisryhmäkäytäntö ei ihan toiminutkaan niin kuin piti. Eli taas amerikkalaiseen tyyliin jonotusta: ensi ulos laivasta, sitten matkalaukkujen nouto ja sitten jonotusta raja-/tullitarkastukseen.

Ulos päästyämme alkoi ihmettely mistä lähteekään etukäteen tilattu ja maksettu kuljetus hotellille. Ensimmäinen työntekijä kertoi ettei mitään kuljetusta ole ja käski mennä taksilla. Seuraava työntekijä neuvoi meidät hetken ihmettelyn jälkeen jonkun miekkosen luo joka käski meidät bussiin, joka vie eka matkustajia Miamin kentälle ja sitten meidät Miami downtowniin hotelliimme eli Hotel Epiciin. Jotenkin vähän epämääräinen meininki siis. Olisi varmaan pitänyt käydä laivalla infotiskillä etukäteen varmistamassa kuljetus.

Bussi oli ihan täynnä ja enää muutama paikka oli vapaana. Yhtäkkiä matkakumppanini niskaan alkoi tippua kylmää vettä ja todettiin et jahas ilmastointi vissiin falskaa... Hetken päästä alkoi vihreää jäähdytysnestettä tipahdella mun taakse. Päästiin onneksi vähän paikkoja vaihtamalla välttämään pahimmat vuodot. Kuski oli myös huikee, sillä oli kaasussa ja jarrussa vain asento on/off ja päästeli aika huolettomasti monikaistaisilla teillä. Jos oli tarvetta vaihtaa kaistaa, töötti pohjaan, vilkku päälle ja kaistanvaihto. Käyhän se niinkin :D Dropattiin eka matkustajat kentälle jonka jälkeen kuski kertoi käyvänsä poimimassa matkustajia seuraavalle risteilylle ja sitten vievänsä meidät. Odotettiin aika tovi ja kyytiin tuli yksi pariskunta. Sitten tuhatta ja sataa hotellin luo, me ja laukut ulos, tippi kuskin käteen ja kohti hotellin ovea.

Todettiin heti et hotelli onkin vähän parempaa tasoa kun oven edessä oli pysäköintipalvelu ja autot vähän hienompaa laatua: Lamborghineja, Ferrareita jne. Palvelu oli ystävällistä ja taas piti muistaa tipata...

Päästiin huoneeseemme 24. kerrokseen ja todettiin että huone on todella siisti, iso ja viihtyisä. Ihmeteltiin mistä kuuluu hillitön jumputus ja todettiin että altaalla 16. kerroksessa oli bileet ja DJ soittamassa musiikkia. Altaalla oli porukkaa todella paljon ja varmaan osa oli tullut vain viettämään kuumaa päivää altaalle. Ei jaksettu lähteä etsimään safkaa mistään joten tilattiin allasravintolassa jättiannos nachoja ja oluet. Pulikoitiin hetki altaalla ja palattiin huoneeseen valmistautumaan iltapäivän/illan ruokailua varten.

Näkymä hotellihuoneemme parvekkeelta Miami riverin suulle ja hotellimme altaalle. Takana kaukana siintää Miami Beach

Kippisilta!!

Parvekkeelta näkymä hotellin allasbileisiin, kuten kuulette, musiikki oli todella lujalla. 

Tuttuun tapaan oltiin tutkittu etukäteen jo iltaruokapaikkoja TripAdvisorista. Hotellin alakerrassa sijaitsi hehkutettu, mutta kallis ravintola Zuma, jonka rankkasimme pois hinnan takia. Tarkasteluhetkellä Miamin 1 of 3477 ravintola oli Vero, joka oli myös kohtuullisen edullinen ja vaikutti hyvältä! Toisena vaihtoehtona oli Steak Brasil Churrascaria, mutta käveltyämme sen ohi totesimme ettei se ole auki. Päätimme siis mennä Veroon. Meidät otti vastaan italialainen todella mukava tarjoilijanainen. Superystävällistä palvelua ja kerrottuamme että olemme Suomesta ja että diggaamme italialaisesta safkasta, hän oli vielä ystävällisempi :D Kertoi että usein tänne tulee amerikkalaisia jotka haluavat vaan mac&cheesea, joten hänestä on mukavaa kun tänne tulee joku joka arvostaa italialaista ruokaa. Päätin kokeilla onneani miten vatsani kanssa käy jos syön oikeaa vehnää ja söin bruschettaa ja pääruoaksi tilasin pitsan, jälkiruoaksi herkuttelin tiramisulla. Hyvältähän se tietenkin maistui mutta valitettavasti sain vatsani tosi kipeäksi :/ Suosittelen tätä paikkaa erittäin suuresti kaikille! Joku TripAdvisorissa dissasi sitä kun tämä sijaitsee downtownissa alueella, jossa toisella puolella katua on kodittomia... kyllähän toki muutamia nähtiin mutta todella toisella puolen katua.

Ruokailun jälkeen käveltiin lähistöllä, koska oltiin katsottu että aika lähellä on ostoskeskus Bayside Mall. Pienen kävelyn jälkeen löysimmekin perille. Kauppavalikoima ei ollut melkoinen, mutta mm. Disney Storessa piti käydä pällistelemässä :) Rankkasade yllätti kesken kävelyn ja jäätiin hetkeksi pitämään sadetta lipan alle. Tutkittiin myös Miami Beachille menemistä varten vesitaksin aikatauluja ja hintoja, lähtöpaikka oli ostarin edessä.

Paluumatkalla pysähdyimme hotellimme lähellä sijaitsevaan Wholefoods Marketiin, koska olin luvannut ystävälleni tuoda tiettyä mysliä jota ei Suomesta saa. Hillitön kauppa täynnä kaikenmoista luomuruokaa! Ostosten jälkeen takaisin hotellille ja suunnittelemaan seuraavan päivän Miami Beach -visiittiä :)

Paina nappia ja odota miestä vai mitä :D

Metromover-niminen kulkuväline kiersi downtownissa - olisi ollut ilmainen mutta ei tullut testattua.

The Pitsa.

Metromover.

Sadetta pitelemässä ostoskeskuksen käytävällä.

Bayside mallin edustalla oleva satama, Hard Rock Cafe oikealla. 

Meidän piti ostaa vettä ja matkakumppani mietti saako Whole Foodsista muuta kuin pyhää vettä... aika lähelle meni :D

Miami/Karibia, day 9 (day 7 @ sea)

Nukuimme kymmeneen asti ja näköjään moni muukin nukkui pitkään, kun porukkaa oli aamiaisella ihan tajuttomasti. Saimme aamupalan jälkeen huoneeseemme departure flyerit, matkalaukkutägit ja tullauslomakkeet. Telkkari oli valmiiksi päällä tietyllä kanavalla, josta tuli poistumisinfoa. Laiva tulee siis satamaan 6.15 aamulla ja sitten porukka kokoontuu matkalaukkutägissä olevan numeron mukaan tietyissä paikoissa ja poistuu yhdessä. Poistumisryhmää voi halutessaan vaihtaa infotiskillä. Laukut pitää jättää edellisenä iltana ennen klo 22 oman hytin oven eteen ja ne sitten toimitetaan maihin. Jos on kiire pois eli on esim. aikainen lento, voi poistua myös itse laukkujen kanssa heti 6.30 alkaen express checkoutissa. Meidän ryhmän poistumisaika on 9.15-9.45 eli ihan inhimillinen. Meitä pitäisi odottaa kuljetus satamasta hotelliimme Miamiin downtowniin, hotel Epiciin.

Edessä oli siis leppoisaa allasoleskelua ilman mitään sen kummempaa tekemistä. Ei muuta kuin aurinkorasvaa pintaan ja altaalle pädin kanssa näitä tarinoita kirjoittelemaan. Laivalla voi helposti vaan olla, mutta kyllä täällä tekemistä on niille jotka eivät jaksa vain maata. Kävimme tsekkaamassa viikon aikana mm. kirjaston, kortti-/lautapelihuoneen, videopelihuoneen, kuntosalin, seinäkiipeilymestan... ja sitten on kaikkea muuta järjestettyä ohjelmaa kuten leffoja, erilaisia esityksiä, huutokauppoja, bingoa, karaokea, tanssia. Me keskityttiin pääasiallisesti vaan olemiseen mutta kyllä tänne voi minuuttiaikataulunkin tehdä, jos sellainen lomailu on mieleen.

Altaalla törmäsimme Madagascarista tuttuun virtahepo-Gloriaan ja pitihän sen kanssa saada kuva :) Täällä siis kiertelee Dreamworksin leffojen hahmoja. Tähän mennessä on bongattu Shrek, King Julien ja Gloria. Ohjelmassa on mainittu "meet and greet" ainakin seuraavien kanssa: pingviinit, Martin-seepra ja Saapasjalkakissa.

Altaalta palattuamme pakkasimme kaikki tavarat, koska laukut piti jättää ulos ennen klo 22 ja olisimme silloin katsomassa musikaalia. Jätimme yhden käsimatkatavaran itsellemme johon viimeiset tavarat mahtuivat.

Mietimme kun matkalaukkutageissa oli kohta johon piti kirjoittaa tulevan hotellimme osoite ja kun netti ei vielä toiminut, et mistä me se osoite saadaan kun en ollu tajunnu sitä kattoo ennen. Päätettiin kysyä sitä hyttipalvelija-Stankokselta (jonka oikea nimi muuten oli kyltistä tarkistettuna Stevo) ja se naureskeli et joo te suomalaiset ootte ihan liian tarkkoja, et jengi ei yleensä kirjoita niihin kuin nimensä, kun ne vaan viedään täältä laivasta ulos ja sit nappaatte omanne.

Emme ehtineet syömään omaan ruokasaliimme vaan tyydyimme Windjammerin buffaan, jossa oli japanilaista safkaa. Sushissa ei tietenkään ollut raakaa kalaa vaan ne oli kasvissusheja ja jammerin määrissä tehtynä aika pahoja. Sen sijaan teriyakinauta ja -kana olivat aivan loistavia! Jammeri yllätti vielä viimeisenä päivänä :)

Illalla menimme katsomaan alunperin tokalle risteilupäivälle etukäteen varattua Cats-musikaalia, varauksemme siirtyi siis tälle päivälle. Laivalla on iso teatteri, jossa riitti hyvin tilaa kaikille halukkaille, vaikka aika rynnäkkö sisälle olikin. Musikaali oli ihan hieno ja esiintyjät taitavia. Ei silti mikään wow-kokemus.

Kävimme iltakävelyllä laivan ylimmällä kannella ja näimme komean ukonilman, onneksi kaukana. Vielä viimeiset yöunet laivalla ja kello herättämään aamulla normaalia aiemmin seiskalta.

Altaalla soitti lähes joka päivä steel band johon meni välillä vähän hermo kun musa oli niin lujalla.

Laivan kulkua saattoi seurata hytin telkkarista.

Komea auringonlasku!

Tässä välähdys siitä mitä kaikkea laivasta löytyy. Ja huomaathan tietenkin kerroksen 13 puuttumisen :)

Miami/Karibia, day 8 (day 6 @ sea)

Saavuimme ennen kahdeksaa Meksikoon, Cozumelin saarelle. Me olimme reippaina puoli kahdeksalta jo aamupalalla! Vartin yli kahdeksan olimme ulkona laivasta kohtauspaikalla laiturin päässä. Siellä tapasimme snorkkeliretkemme oppaan jonka nimi oli Gil the Fish :) Kävelimme n. 20 hlön ryhmän kanssa alukseemme, jonka nimi oli Yellow Rose. Saimme tiimiimme kalifornialaisen pariskunnan, jotka olivat olleet 60 vuotta naimisissa! Tämä selvisi edellisiltana kun katsoimme laivan telkkarista laivalla aiemmin kuvattua Love and Marriage -show:ta jossa ko. pariskunta voitti ylivoimaisesti! Idea siis sama kuin suomalaisessa versiossa Tuttu jutussa. Ja todella hauska show kyllä oli, harmitti ettei menty katsomaan.

Auringonnousu Cozumelilla. Komea!!

Mua vähän jännitti snorkkelointi, koska en ole kovinkaan taitava (ja olen myös harjoitellut liian vähän). Hengitän normaalisti vain nenän kautta, joten pelkästään suun kautta hengittäminen ottaa aina hetken ennen kuin siihen tottuu. Snorkkelien lisäksi meille jaettiin pelastusliivit, jotka olivat vähän kuin tyhjät paukkuliivit, jotka saisi tarvittaessa puhaltamalla täyteen. Ja tietty räpsät, jotka oli kivan pienet eikä sellaiset isot läystäkkeet.

Mun oli pakko ottaa snorkkelointia varten päälle urheilu-t-paita, koska dekoltee ja olkapäät punoittavat sen verran. Eivät ne varsinaisesti ole palaneet mutta palaisivat kohta jos niitä ei suojaisi kunnolla. Joillain muillakin oli paita päällä eli en ollut ainut kärvähtänyt. Jos aiot snorkkeloida tai muuten viettää vedessä aikaa, suosittelen ottamaan mukaan "rash guard" -nimellä myytävän pitkähihaisen paidan. Laivalla ei sellaisia myyty.

Turhaan jännitin sillä snorkkelointi sujui tosi hyvin. Uskalsin pian jo sukeltaakin! Ja mitkä näkymät!! Upeat korallit ja sairaan paljon hienoja kaloja! Ajelehdittiin virran mukana rannikkoa pitkin. Välillä opas sukelsi alas näyttämään jotain erityistä kalaa. En muista kyllä kun muutaman kalan nimen. Ainakin nähtiin ankerias (eel), rausku (stingray), kampela (mr Johansen :) ja sininen kala Dori. Kuvaaja oli matkassa eli otti pariskunnista erikseen ja yhdessä kuvia veden alla. Hän heitti jotain ruokaa tms. että pikkukalat tulivat kuvaan lähelle. Cd-levyllisen kuvia sai ostaa hintaan $25 ja nää kuvat me haluttiin :) Ekat kaksi paikkaa olivat aika matalia eli kalat pyörivät ihan vieressä. Viimeinen paikka oli vähän syvempi kuin kaksi ekaa. Huikea kokemus! Virta oli aika voimakas eli kun noustiin alukseen, sai uida ihan tosissaan että pääsi kyytiin. Muuten retki oli oikein leppoisa ja oisin voinut pidempäänkin lillua :) Risteilyn lopussa opas kierrätti "Mexican tip jaria" eli puolikasta limsapulloa, johon sai halutessaan jättää tippiä miehistölle,

Jotkut turret snorklaamassa

Menimme snorklauksen jälkeen takaisin laivaan vaihtamaan kuivat vaatteet päälle ja palasimme rantaan. Kuumuus oli valtava, tähän mennessä tukahduttavin. Ei jaksettu lähteä sen kummemmin shoppailemaan, pyörittiin sataman lähellä olevissa kaupoissa ja käveltiin vähän matkaa katua eestaas. Käytiin parissa kaupassa mutta mehän oltiin varustauduttu tosi hyvin koska meillä oli mukana vain käteistä eikä luottokorttia ja ei tiedetty mikä on Meksikon rahan kurssi. Jälkikäteen paljastui että mm. se urheilukauppa missä käytiin oli tosi halpa. Eli olis vissiin kannattanut vähän perehtyä ja todella käydä shoppailemassa :D No, rannan tuliaiskaupasta ostettiin t-paitoja lapsille.

Viereiset Carnival Cruisesin laivat. Kuvattuna meidän laivan 15. kannelta. Näyttävät ihan pieniltä :D

Cozumelin rannassa

Kultainen kupla <3

Turvallisesti laivassa, sport poolin äärellä. 

Päästiin viilentymään altaalle ja saatiin netti toimimaan. Sosiaalinen elämä oli taas saatava ajan tasalle ja matkakuulumiset blogiin päivitettyä. Siinähän sitä muutama tunti vierähti.

Oli pakko nukkua päikkärit, sillä iltaohjelmassa oli "Prohibition Party", jota varten otin 20-luvun pukimia matkaan, joita olin duunin pikkujouluja varten aikanaan hankkinut. Laittautuessa pakkasimme pesulapussin, sillä saimme tarjouksen et pesulassa pestään hintaan $30 pussillinen mitä vaan vaatteita. Vähentää vähän kotona pestävän kaman määrää ja saa vielä loppureissuksi lempipaidan päälle :)

Ennen pippaloita syötiin American Iconissa. Nyt oli ensimmäistä kertaa tosi hyvää ruokaa! Alkuruoaksi rapukakkunen ja pääruoaksi naudanlihaa (rib & shoulder). Toinen palanen oli paahtopaistin tyylinen ohut viipale ja toinen ylikypsää tosi mureaa paistia. Jälkiruokavaihtoehdot eivät vakuuttaneet, joten tilasin suklaajäätelöä. Se oli ollut annoksena pakastimessa, joten maistui pakastimelta.

Ruokailun jälkeen suunnattiin klo 22 "salakapakkaan" 20's high spirit jazz societyyn. Mentiin kohtaamispaikalle jazz clubin eteen pinssit rinnuksissa ja kutsut mukana. Meidät johdatettiin takakautta sisälle jazz clubille ja saimme teekupilliset juotavaa. Illan hinta oli $32 per henkilö ja se sisälsi ohjelman lisäksi juotavat ja naposteltavaa. Kaikki drinkit tarjottiin kieltolain hengen mukaisesti teekupeissa! Ohjelma olikin sitten amerikkalaiseen tyyliin juontajan johdolla erilaisia pelejä ja leikkejä :D Me tyydyimme tylsinä suomalaisina seuraamaan sivusta. Illan päätteeksi aiemmin altaalla näkemämme baarimikko veti pullon ja tarjottimen kanssa temppushow:n pidellen pulloa pään päällä, pyöritellen tarjotinta jne. Ihan mukava ilta :)

Kieltolain mukaisesti juomat tarjottiin teemukeista

Jumpin Jack taiteilee pullon kanssa

Jopa "spagettijalka" jää kakkoseksi tälle äijälle!

...ja taas pyyhetaidetta :)

Miami/Karibia, day 7 (day 5 @ sea)

Toinen kokonainen meripäivä. Nukuttiin pitkään ja syötiin aamupala totutusti Wipeoutissa. Päivä hengattiin poolilla ja haettiin lounaskin Windjammerista altaalle. Jotain liikunnallista oli pakko tehdä joten päätin käydä testaamassa laivan juoksuradan. Vitoskerroksessa sijaitseva juoksurata kiertää koko laivan "upotettuna reunan alle" eli rata on varjossa ja 1,5 kierrosta on kilometri. Radan pinta on vähän urheilukentän radan pintaa muistuttavaa eli ei ihan kova. Paahtavassa kuumuudessa saan juostua kuusi kierrosta eli neljä kilsaa. Vähän edes jotain äksöniä :) Käytiin myös iltapäivällä pelaamassa kierros minigolffia.

Hassu tarjoilija :)

Oma hyttikäytävä piti kuvata. Eikä ollut edes pisimmästä päästä.

No tää on se surffisimulaattori mitä kaikki hehkuttaa. Eipä tullut kokeiltua kylläkään...

Minigolffin lastenrata :)

Illalla oli taas formal night eli aika pukeutua. Ykköset päälle siis! Aiemmin en maininnutkaan, että etenkin formal nighteina laivan valokuvaajat kiertelevät laivalla ottamassa kuvia, joita myydään laivan kaupassa. Kuvaajia ei tarvitse kieltää ottamasta kuvia, koska ostopakkoa ei ole.

Anssi varasi meille sushi-illallisen laivan japanilaiseen ravintolaan. Ravintolavaraukset pitää tehdä aina ennen klo 16 samalle illalle. Ravintoloissa on aina cover charge joka vaihtelee 20-50 dollarin välillä ja se joko sisältää ruoat tai sitten on erikseen listahinnat ruoalle. Sushiravintolan pöytämaksu oli $30 ja a la carte-hinnat, jotka olivat meidän kahdesta miso-keitosta, kahdesta sushi-lajitelmasta ja kahdesta jälkiruoasta $47 ja lisäksi juomat eli lisämaksu juomapaketin ylimenneistä viineistä. Miso-keitto oli maukas! Lisäksi alkuruoaksi tuotiin suolattuja edamame-papuja. Mm! Toinen sushilajitelma oli pelkkää sashimia eli raakaa kalaa ja toinen perinteisempiä maki-rullia ja nigireitä. Ruoka oli hyvää keskitasoa, parempaakin sushia olen syönyt. Kalat toki olivat vähän eksoottisempia kuten napsija ja ankerias :) Jälkiruoaksi seuralaiseni tilasi japanilaista jäätelöä ja minä lajitelman erilaisia jälkiruokia. Japanilainen jäätelö on hassun vaahtokarkkimaisen kuoren sisälle leivottua tavallista jäätelöä. Aika hyvää! Toisella puolen ravintolaa oli kova metakka, siellä oli ravintolan teppanyaki-puoli. Siellä siis kokki paistoi pöydän vieressä ruokaa ja piti omaa show:taan. Meidän lisäksi sushi-puolella oli syömässä useampi henkilökunnan edustaja! Ilmeisen hyvä paikka siis kun kelpuuttavat. Eivät varmaan Windjammerin buffetteihin paljon koske ;)

Ruokailun jälkeen varattiin snorklausretki Cozumelille. Haluttiin siis snorklaamaan ja taaskaan ei ollut niin väliä millainen retki. Löytyi kuitenkin sopiva 3 reef snorkeling eli kolmen tunnin reissu ja snorklausta kolmessa eri paikassa. Hintakin varsin kohtuullinen eli $59 per henkilö.

Käytiin taas illan päätteeksi kasinolla. Mä pelasin kympin yksikätiseen ja voitin lopulta kolmekymppiä. Tuhlasin siitä viisi dollaria kolikkotasokoneeseen, joka söi neljännesdollareita. Ko. konehan siis on suuri huijaus ja syö kaikki rahat mutta hauskaa silti :)

Kohtuullisen aikaisin nukkumaan, koska herätys oli aikainen, klo 8.15 piti olla jo ulkona laivasta kohtaamispaikalla!

Miami/Karibia, day 6 (day 4 @ sea)

Kävimme heti aamusta kahdeksalta ennen rantaantuloa varaamassa retken Shore excursions -tiskiltä kävelykadulta. Halusimme siis Dunn's River Falls -putouksille, retken muulla ohjelmalla ei niin ollut väliä. Saimme retken johon sisältyi visiitti yksityiselle rannalle Bamboo Beach Clubille. Retki kesti 7 tuntia ja maksoi $109/hlö. Saimme tiskiltä mukaan liput, joissa kerrottiin retken lähdön kohtauspaikka ja aika.

Meidän oli pakko käydä hankkimassa myös "vesikengät" koska sellaisia putouksella kiipeilyssä tarvittaisiin. Niitä oli edellisenä iltana myyty $19,99 / kappale kävelykadun kaupassa, mutta nyt se kauppa ei tietenkään ollut auki. Tiskillä neuvottiin sukellusvarustekauppaan (kyllä, laivalla on sellainenkin) 15. kerrokseen ja sieltä löytyikin varrelliset neopreenitossut $29. Myöhemmin paljastui että lyhytvartisia kenkiä olisi saanut muutamalla taalalla rannasta ja matkaltakin bussissa tilattuna hintaan $10. Jos siis sulla on sellaiset kengät joilla voi voimakkaasti virtavaassa vedessä kävellä, ota mukaan. Tai osta vasta rannasta ennen retkelle lähtöä. Älä osta niitä laivalta :)

Saavuimme siis n. 10.30 aamulla Jamaikalle, Falmouthin satamaan. Retken tapaaminen oli laivassa Opal Theaterissa, josta retkiryhmä kerrallaan lähetettiin ulos laivasta.

Bussimme oli kuin suoraan Sense8-sarjan Van Dammen bussi, tosin ilman maalauksia ja siistimpi. Kuskimme nimi oli Mr Brown ja oppaamme lettipäinen jamaikalainen Natalie. Ryhmämme oli n. 15 henkilöä. Lähdössä Natalie opetti meille jamaikalaisen sanonnan ya man? / Ya man. Eli käännettynä ehkä Ookoo? Ymmärsitkö? / Ookoo. Jep. Eli aina kun hän selittäessään sanoi lopuksi Ya man? niin me vastattiin Ya man. Ajomatka putouksille oli n. 45 minuuttia ja matkalla Natalie esitteli kohteita joiden ohi ajettiin kuten mm. Dr. No:n kuvauspaikkoja! Liikennehän on siis "väärällä puolella", koska Jamaika on entinen Brittien siirtomaa. Automme oli ihan rämä ja jäi aina ylämäessä junnaamaan :D

Matkalla Natalie tarkisti myös kenkätilanteen. Joillain ei ollut vesikenkiä mukana, joten hän soitti jollekin ja pysähdyimme ennen putousta levikkeelle, jossa auto odotti ja toi meille kenkiä. Putouksille ei nimittäin edes pääse vääränlaisilla kengillä!

Putouksille päästyämme saimme kehotuksen jättää autoon kaiken mikä ei saa kastua. Lähdimme siis uikkareissa, t-paita ja shortsit päällä. Ja tippirahaa yläosan sisällä :) Muuten oltais menty pelkissä uikkareissa mutta hartioita ja kaulaa on pakko suojata palamiselta... Odotus oli aika pitkä sillä jengiä oli paljon. Saatiin rannekkeet ja edettiin putouksien sisäänkäynnille, jossa tavattiin oppaamme Big Foot. Äijällä todella oli isot jalat ja hän oli paljain jaloin, toisin kuin muut oppaat. Putouksilla kuljettiin ryhmissä, käsi kädessä. Mesta on siis kapeahko joki, jota kiivetään loivaan ylämäkeen kalliota pitkin. Vesi oli viileähköä ja paikoin yli vyötäisten. Kivet eivät olleet liukkaita vaan karheita, joten liukastumista ei tarvinnut pelätä. Reunoilla oli "viidakkoa" ja näin liian monta kamalaa hämähäkkiä. Matkalla juttelin ryhmämme kahden australialaisen vanhemman rouvan kanssa juurikin mm. hämähäkeistä. He olivat kahdestaan pidemmällä lomalla Jenkeissä. Lisäksi ryhmässämme oli yksi isompi neljän sukupolven perhe, joilla oli Platinum-kortti. Tämä siis huomattiin kortista heidän kaulassaan, (toim. huom. Monet pitävät seapass-korttiansa rei'itettynä avainkorttinauhassa, joita myydään laivalla. Me säilytettiin niitä kännykän silikonikuoren sisällä, hyvä jemma!) Nuorin perheen pikkutyttö oli 3-vuotias ja vaikeissa paikoissa Big Foot tai valokuvaaja kantoi tyttöä.

Kiipeämisestä on todella tehty bisnes sillä ryhmämme mukana oli tosiaan myös valokuvaaja, jota varten lavastettiin erilaisia tilanteita mm. pyllymäen laskeminen jokea alas, putouksen alla seisominen, ja suoraan selälleen kaatuminen "altaaseen". Lopussa tietenkin myytiin $40 cd-levyjä joissa kuvat olisivat. Natalie varoitti että levyt saattavat olla tyhjiä. Ei siis ostettu. Tästä syystä reissusta ei olekaan kuvia laisinkaan, kun meillä ei ollut vedenkestävää koteloa puhelimelle kuvienottamista varten. Matka kesti ehkä 45 minuuttia ja ylhäällä opas kätteli kaikki ja kysyi vielä "Have you brought something for your guide? Any tips? Ja oli pakko kaivaa tippiraha ja antaa. Tokihan oli hyvä opas mutta mukana oli vaan kymppi ja pienempikin tippi olisi varmaan riittänyt. Takaisin bussille oli pakko kävellä markkinoiden läpi, jossa kävi kova huuto ja kilpailu asiakkaista. Myynnissä kaikenmoista jamaikakrääsää.

Bamboo Beach Club

Seuraavaksi ajelimme noin 10 minuutin matkan Bamboo Beach Clubille, jonka sisäänajo löytyi vartioidun portin takaa. Siellä saimme heti tervetuliaisdrinkin ja valokuvaaja näppäsi kuvan biitsitajoilijoiden kanssa. Sitten meidät ohjattiin rantatuoleille. Jouduimme raahaamaan tuolimme heti varjoon koska aurinko paahtoi. Uimaranta oli mahtava: pelkkää hiekkaa ja kirkasta vettä! Natalie tarjoili meille erilaisia ruoka-annoksia lautasilla suoraan rantatuoleille. Parasta oli hiiligrillattu kana! Juomaakin tarjoiltiin tai sitä sai hakea tiskiltä. Pari tuntia loikoiltuamme koitti takaisinpaluu.

Hetken ajon jälkeen Natalie kertoi että pysähdymme ostoksille paikallisille markkinoille. Tätä ei mainittu ohjelmassa laisinkaan ja muutenkaan rällämänshoppailu ei meitä oikein napannut. Jäimme siis autoon kuten suurin osa meistä. Ainoastaan australialaismammat, korealaisen näköinen pariskunta ja espanjaa puhunut nuoripari menivät ostoksille. Liikkeelle lähdettyämme melkein kaikki nukahtivat. Meillä oli pikkaisen kiire, joten kuski ajoi kuin hullu, ohitteli sairaasti ja ehdimme kuudeksi rantaan. Jätettiin Jamaica-shoppailut väliin.

Ehdimme juuri katsomaan etukäteen varattua show:ta eli Oasis of Dreamsia. Takakannen Aqua theaterissa ollut show sisälsi uimahyppyjä, kuviouintia ja akrobatiaa, ja olihan se ihan hieno!

Proseccoa ja aqua showta!

Esiintyjät olivat entisiä olympiavoittajia tms eli taso oli kova.

Show:n jälkeen suuntasimme syömään. Taaskaan ei mahduttu syömään omaan American Iconiin, vaan syötiin kaksi kerrosta ylempänä Silkissä. Nyt palvelu oli ihan hyvää. Pääruoaksi tilasin angus beef sliders. Tarjoilija kysyi että ootko ihan varma ja lupasi tuoda toisen päivän listalla olleen itämaisen kana-annoksen sivulle maistettavaksi. Ihmettelin et miksi se moista kyseli mut enhän mä tajunnut että sliders tarkoittaa minihampurilaisia. Hyviähän nekin oli mutta viereen tuotu kanajuttu oli kyllä parempaa. Juomaksi pyydettiin kuvaa valkoviiniä, joka mahtuu meidän select-paketin hintoihin. Tarjoilija toikin meille vahingossa liian kallista viiniä. Sanoin että pyysin kyllä "something which is included in our beverages package". Hän sitten ja pahoitteli ja totesi että hän onkin antanut ne jo meille ilmaiseksi. Ok, näin tää amerikkalainen palvelu on kiva juttu.

Tällainen odotti hytissä mun aurinkolasit päässään :)

Miami/Karibia, day 5 (day 3 @ sea)

Heräsimme kolmantena risteilyaamuna laivan tärinään, kun laiva käänteli itseään ympäri laituriin ajaessaan. Ensimmäinen kerta kun jostakin huomaa että olemme liikkeellä. Merenkäyntiä (tosin olematonta muutenkin) ei siis ole lainkaan huomannut. Laiva ei edes keinu yhtään. Saavuimme siis Haitiin, Labadeelle, yhtiön yksityiselle rannalle, joka on täysin eristetty muusta Haitista. Etukäteismateriaalissa kerrottiin, että kaikilla risteily-yhtiöillä on vastaavia yksityisrantoja mm. Bahaman alueella. Omantunnontuskia köyhän maan riistosta kokevalle matkustajalle yritettiin antaa mielenrauhaa kertomalla, että Royal Caribbean on halunnut rakentaa yksityisrannan nimenomaan köyhään paikkaan, josta olisi rahallista hyötyä alueen omistavalle maalle. Haitin valtio kuulemma saa rahaa siitä aina kun alus pysähtyy ja paikalliset tietenkin töitä kun risteilymatkustajat tulevat rantaan Toivottavasti näin on. Päätin etukäteen olla miettimättä asiaa liikaa. Kaikkea tässä maailmassa ei voi korjata vaikka haluaisi.

Siivoojilla oli hassut imurit :)

Kundit pesee astetta isompaa ankkuria.

Meiän laitos satamassa

Söimme rauhassa aamiaisen ja puimme sitten rantavaatteet. Olimme jo etukäteen päättäneet, että Labadeella emme osallistu retkiin tai aktiviteetteihin, eli rantapäivä edessä. Tarjolla olisi ollut useita aktiviteetteja kuten veneilyä, snorkkelointia, jettiajelua, kalastusta ja vesipuistoilua. Katsoimme muutamien alastuloa Dragon's Linesta eli vuoren huipulta alas tulevasta köysiradasta, jonka voi valjaissa laskea. Hinta oli aika suolainen ($99), joskin nopeus on jopa n. 80 km/h ja korkeus 160 metriä.

Käppäilimme eteenpäin ja törmäsimme mieheen, joka halusi etsiä meille rantatuolit ja paikan. Ja tietenkin halusi tippiä siitä hyvästä. Menimme rannalle, jossa oli pohjassa hieman kiviä ja irtokoralleja (ja tietysti varoituskyltti missä asiasta kerrottiin) mutta uiminen kirkkaassa vedessä oli tietty siistiä. Juomia ja ruokia sai hakea viereisestä baarista hintaan kuuluvana. Kaikki ruoka ja juoma tuodaan laivasta.

Aurinko paahtoi taas kuumasti. Äärimmäisen kätevä varuste reissulla on naisilla iso huivi. Siitä saa solmittua mekon, käytettyä olkapäiden ja rinnuksen suojana tai hattuna. Pari huivia kannattaa siis napata mukaan! Jos ihosi on herkkä ja vain jotkut tietyt aurinkorasvat käyvät, aurinkorasvaa kannattaa ottaa reilusti mukaan. Ainakin kaksi isoa purkkia. Samoin after sunia.

Rantabulevardi, tai mikä lie polku nyt olikaan.

Tuolta vuoren päältä tulee liukurata jota pitkin on jengii just tulossa alas.

Aika kiva ranta.

Rannan vesipuisto, jonne oli erilliset liput.

Hetken loikoilun jälkeen vaihdoimme paikkaa. Kävelimme kojujen ohi, jossa kaupustelijat olivat todella aktiivisia ja jopa ahdistavia. Emme ostaneet mitään koska käteistä ei edes ollut mukana. Päädyimme vesipuiston viereen toiselle rannalle, jossa pohja oli kokonaan hienoa hiekkaa. Rannan läheisyydessä oli useita rantamajoja/mökkejä, joita voisi vuokrata käyttöönsä ($175 per maja per päivä).

Palasimme takaisin laivalle hyttiimme puhdistamaan päivän hiekat ja aurinkorasvat pois. Illalla söimme omassa ravintolassamme eli American Iconissa ja meillä oli huikea filippiiniläinen tarjoilija nimeltään Euclid. Vitsejä sinkoili, juttu luisti ja kaikki toimi loistavasti! Ja ruokakin oli vielä hyvää! Pääruoaksi olleista kuorellisista katkaravuista hän kävi kuorimassa meitä varten kuoret pois. Viereisen pöydän hieman tylyiltä espanjaa puhuvilta ei kuorinut :) Tilasimme ruokajuomaksi proseccoa ja kun edelliset lasit tyhjenivät, oli hällä seuraavat lasit jo nurkan takana odottamassa :D Saimme niin hyvää palvelua että häntä oli pakko kiittää tipillä! Risteilyn hintaan siis kuuluvat tipit sekä hyttipalvelijoille ja tarjoilijoille. Jos saa erinomaista palvelua, siitä voi kiittää erikseen tipillä jo itse tilanteessa tai risteilyn loppuessa. Vinkkinä että rahaa vaihtaessa kannattaa pyytää pieniä seteleitä eli vitosia ja ykkösiä, niin tippien antaminen on helpompaa :)

Kolme eri kerroksissa päällekkäin sijaitsevaa laivan illallisruokasalia (American Icon, The Grande ja Silk) ovat siis aikanaan olleet yksi sali, joka on edellisessä remontissa eriytetty kolmeksi eri ravintolaksi. Keskellä on silti korkea pyöreä avoin kohta läpi salien, jossa on "kattokruunu". Illan päätteeksi päähovimestari kuulutti illan päättymisestä ja kertoi montako eri työntekijää on palvelemassa illastavia ihmisiä. Osa työntekijöistä eri kerroksista kerääntyivät ruokasalien reunoille ja vetivät lautasliinoja heiluttaen tanssi- ja laulushow:n jengin taputtaessa.

Uima-allaskannen näkymä keulasta perään

Näkymä uima-allaskannelta central parkkiin

Tarjoilijoiden show

Yritimme vielä ennen kymmentä käydä shore excursion -tiskillä vitoskannella varaamassa retkeä Jamaikalle, mutta retki johon halusimme (Dunn's River Falls & champagne catamaran cruise) olikin peruutettu vähäisen osallistujamäärän takia. Jos siis haluaa jollekin tietylle retkelle, kannattaa hyvissä ajoin etukäteen netistä varata. Me ei oikein vielä tiedetty mille halutaan, joten siksi ei varattukaan.

Päivä päättyi jälleen kasinolle. Siellä on hauska ihmetellä porukan tekemisiä ja mm. katsella "kourapeliä" jossa on saaliina satasen setelinippuja sekä mr Beanista tuttua kolikkopeliä jossa kolikoita pudotetaan edestakaisin liikkuvalle tasolle ja yritetään pudottaa niitä alas.

Miami/Karibia, day 4 (day 2 @ sea)

Tämä päivä oli meripäivä eli emme rantautuisi ollenkaan. Heräsimme aamulla ihmeen aikaisin, jo ennen kahdeksaa. Kurkimme näkyykö ikkunanme edessä helipadilla joogaajia, sillä siellä piti alkaa jooga klo 8. Ei näkynyt. Myöhemmin päivällä siellä oli King Julien ja jengiä :D

Aamupalaa kävimme nauttimassa surffimestan lähellä olevassa Wipeout Cafessa 15. kerroksessa. Sieltä nimittäin sai tilauksesta munakasta haluamillaan täytteillä! Lisäksi tarjolla oli pekonia, munakokkelia, leipiä, muroja, kahvia (decaf ja tavallista), mehuja ja jugurttia.

Matkakumppanin lempiaamupala: Paistettuja styroksinpaloja ja hunajaa. YÖK

Only in America. Suklaamaitoa.

Aamupalan jälkeen uima-altaalle. Menimme sports poolille jossa oli hieman viileämpää vettä kuin muissa altaissa. Aurinko on todella paahtava. Aurinkorasvaa todella pitää lisätä usein ettei pala, varjossakin. Onneksi varjoisiakin paikkoja altaan ääreltä löytyi. Kirjaa lukiessa ja rentoutuessa päivä kului leppoisasti. Nälkähän ei kuumuudessa tullut mutta pientä suolaista välipalaa haettiin Wipeoutista.

Täällä siis todella saisi itsensä syötyä ja juotua hengiltä. Ruokaa on tarjolla 24/7 eri kahviloissa ja ravintoloissa. Ja joka paikasta saa aina ranskalaisia ja hampurilaisia. Limsaa voi halutessaan hakea automaateista ympäri laivaa. Samoin pehmistä (frozen yoghurt) saa automaateista uima-allaskannelta.

Jos ei muista mikä päivä on, niin sen voi aina tarkistaa hissin lattiassa olevasta kyltistä!

Sport pool joka ihme kyllä oli aika tyhjä!

Ihmisiä on äärettömän hauskaa ja mielenkiintoista seurata. Hillittömän isoja ihmisiä, siis perinteisiä amerikkalaisia, täällä on ihmeen vähän. Latinoilla todella on erilainen kroppamalli kuin muilla: hoikillakin tytöillä on todella leveä lantio ja "hyppyripylly". Näkymiä on monenlaisia: yksi isokokoinen amerikkalaismies grillaa itseään auringossa öljyllä valeltuna ja tuo mieleen ihan vartaassa käristettävän sian. Yksi mies näyttää ihan Whitesnakesta karanneelta. Joukkoon sopii kyllä kaikenlaiset kropat kaikenlaisissa uikkareissa, niin paljon täällä erilaisia tyyppejä näkee. Ekat suomalaisetkin tulivat vastaan - kaverusnaiset. Muutama sana vaihdettiin. Muuten muita eurooppalaisia ei ole näkynyt/kuulunut.

Olimme etukäteen hieman huolissamme juomavedestä eli tarvitsisiko meidän ostaa suhteettoman kallista pullovettä. Vedestä ei mainittu oppaissa selkeästi. Evian-vesipullopaketti nimittäin maksoi $32/hlö/päivä, siis pelkkä vesi! Huoli osoittautui tarpeettomaksi, sillä jokaisen baaritiskin vieressä on vesiautomaatit ja laseja ihan ilmaiseksi! Tokihan meillä on myös hintaan kuuluneet kovamuoviset kokismukit joita täytettiin vedellä. Vesipulloja kiellettiin täyttämästä terveysministeriön säädösten takia. Ristittiinkin vesi terveysministeriön vedeksi... ;) vaikka se taisi olla ihan normaalia laivan hanasta napattua vettä. Aivan ok, lämmenneenä maistui kyllä kloorille.

Aurinko todella väsytti taas, joten nukuttiin päiväunet. Ihmettelin hytin telkkaria, josta siis voi tarkistaa oman seapassinsa saldon, varata ravintoloita, selata ja varata retkiä jne. Lisäksi voi katsella ihan telkkariakin tai vuokrata leffoja törkyhintaan.

Iltapäivällä kiertelimme laivaa ja ihmettelimme mitä kaikkea täältä löytyy. Täällä on kauppoja, muttei sellaisia järjettömiä tax free -supermarketteja kuten Ruotsinlaivoilla. Sen sijaan on pienempiä putiikkeja, joissa on lähinnä merkkituotteita ja hinnat ovat rouheat. Mä en löytänyt täältä mitään shopattavaa, mutta ehkä jos tykkää timanteista, kelloista tai fanceista laukuista...

Kävelykadulla oli pähee auto. 

Kiipeilyseinä laivan peräosassa, aqua theaterin lähellä

Aqua theater, uimahyppynäytöksiä varten käytettävä uima-allas alhaalla vasemmalla

Edessä oli formal night eli piti pukeutua iltapukuun / pukuun. Näin siis opastettiin etukäteismateriaaleissa sekä laivan lehdessä. Mulla oli mukana fiftarihenkinen mekko tyllihameineen (tyhjiöpussit ftw!) ja seuralaisella puku. Kun päästiin ravintolaan, huomattiin että ollaan taas ylipukeutuneita, mutta toki muutamia hienosti laittautuneitakin tuli vastaan. Me emme mahtuneet istumaan omaan American Icon -ravintolan saliin, vaan meidät ohjattiin kerrosta ylemmäs the Grandeen. Saimme luokattoman huonoa palvelua eikä ruokakaan jäänyt mieleen. Varmaan olisi pitänyt amerikkalaiseen tyyliin valittaa muttei jaksettu.

Etukäteen varaamamme Cats-musikaali olikin peruttu teknisten ongelmien takia ja lippumme siirretty perjantaille. Menimmekin teatterin viereiselle jazzclubille kuuntelemaan jazzkvartettia. Huikeeta settiä! Sieltä suunnattiin kasinolle, jossa lähinnä ihmeteltiin maailman menoa. Pelasin vähän yksikätisellä, joita oli valtava määrä. Se luonnollisesti rosvosi kaikki rahani. Pelipöydissä pelattiin isoillakin rahoilla blackjackia, rulettia ja erilaisia pokeriversioita.

Kasinon jälkeen irkkupubiin, josta sai Strongbow:ta, jes! Sitten olikin jo aika kornahtaa että jaksaa herätä seuraavana aamuna Labadeelle!

Vielä tyhjä irkkubaari, kuva iltapäivältä

Jazzbaari ja huikea Perry Phillips Quartet

Peluri tuhlaamassa dollareitaan koneessa jonka minimipanos on 1c :D

Tämmönen odotti hytissä kun palattiin sinne! :D