lauantai 15. elokuuta 2015

Miami/Karibia, day 2

Herättiin aamulla hyvin nukutun yön jälkeen. Ei siis oireita jetlagista! Saimme ensin puhelun ja ääniviestin että molempien laukut ovat tulleet, jes! Käytiin hotellin buffa-aamupalalla joka kustansi $24 eli ei ihan ilmainen. Koska hotellimme olikin joku terveys/spa-härdelli, oli tarjolla ilmeisesti normaalia terveellisempää aamupalaa eli peruspekonin lisäksi hedelmiä, jugurttia ja mysliä. Ajattelimme lähteä aamupalan jälkeen kohti ystäväni suosittelemaa hop on hop off -vesitaksia, mutta oli niin paahtavan kuuma että päätimme jäädä hotellin altaalle, aurinkovarjon alle. UV-säteilyasteikko oli ihan tapissaan, joten aurinkovoidetta oli lotrattava koko ajan vaikka olisi pilvistä.
Näkymä hotellihuoneestamme viereiseen kanavaan. Messeviä jahteja.
Hotellin alueella oli kaikenmoista tekemistä tarjolla.
Hotellin alue oli todella laaja!
Mitäs tästä sanotte?
Oikealla hotellihuoneita, vasemmalla kanava.
Hotellin uima-altaalla rentoilua
Näkymä sillalta hotellin vierestä
Iltapäivällä oli pakko käydä ostamassa hattu koska pelkäsin että naama palaa. Valitsin hotellista vähiten ruman :) Kävelimme hotellilta lyhyen matkan yhden sillan yli vesitaksille ja olimme molemmat aivan hikisiä, kuumuus oli aiva käsittämätöntä. Vesitaksin pysäkillä meitä odotti periamerikkalainen laivaopas, joka kertoi meille eri reittivaihtoehdoista. Päätimme valita rannikon suuntaisesti kulkevaa jokea pitkin menevän reitin ja katsella maisemia sieltä. Ystäväni mainosti etukäteen vesitaksin selostusta, mutta huono tuuri kävi koska henkilökunnan yksikään mikki ei toiminut. Myöhemmin saivat yhden mikin toimimaan ja sitten kuultiinkin missä on Oprahin asunto ja kuka omistaa minkäkin veneen. Venereitti kulki käsittämättömän hienojen huviloiden ja jahtien ohi, niistä kuvakavalkadi alla. Oluttakin sai ostaa jos jano tuli (ja tuli). Matkalla ihmeteltiin miksi todella korkeassa sillassa on kippiominaisuus, mutta sitten nähtiin kun silta aukesi ja aivan hillittömän kokoinen katamaraani törkeän korkealla mastolla meni ali. Vesitaksi on siis suositeltava juttu jos Fort Lauderdaleen päädyt joskus!




Vähän erikoisempi alus :D

Casino Royale -elokuvan aluksen mallin mukaan tehty paatti. Pähee.
Aaltojen tekeminen oli tietyillä alueilla kiellettyä manaattien vuoksi. 
Kapteeni ajaa kauko-ohjauksella alusta laituriin. Oli niin erikoisen näköinen systeemi että oli pakko kuvata...
Jäätiin vesitaksista pois paria pysäkkiä ennen omaamme ja käveltiin rannalle (Bahia Beach) ihmettelemään paikkoja. Ranta on todella leveä ja siellä varmasti olisi kiva viettää päivää, jos ei olisi niin paahtavan kuuma (ja niin valkoinen iho). Nyt tyydyttiin vain kävelemään rannalla. Nähtiin paljon pieniä aidattuja plänttejä joihin kilppari oli muninut ja joita varjeltiin. Suunnattiin melko nopeasti hotellille jonne oli noin kilsan kävelymatka. Ei nähty muita kävelijöitä. Ei vissiin oo tapana kävellä :D





Olen ollut yllättynyt siitä että täällä ei ollakaan niin small talk kuin kuvittelin. Taksikuskimme tullessa ei juuri puhunut eikä monikaan henkilökunnan edustaja oo paljon jaksanut höpöttää. Tapasin kuitenkin liikennevaloissa naisen joka kyseli missä olimme kävelleet. Juttelimme enemmänkin ja hän oli Texasista ja nyt työreissulla. Musta on kiva reissussa tutustua uusiin ihmisiin. Joskus tietenkin haluaa olla omassa rauhassa.

Oltiin jo etukäteen päätetty että syödään illalla yhdessä hotellin ravintoloista, laiturin päässä olevassa Pelican Landingissa. Tripadvisor tiesi kertoa että se on #84 of 1084 Fort Lauderdalen ravintoloista eli ei ihan huonoimmasta päästä. Saatiin tosi mäihällä pöytä ihan terassin reunalta hyvällä näköalalla! Tilattiin alkuruoaksi grillattuja katkarapuja, omnomnom! En tiedä mitä dippikastikkeessa oli mutta se oli tosi hyvää :-) Ja drinkeiksi El Presidentet! Niissä ei ollut alkoholissa säästelty. Lappajärven kävijät tietävät mitä tarkoitan kun sanon että maistui ihan kattiladrinkiltä tuplaterästettynä (ei tuplaputkilla). Pääruoaksi Pelican burgerit. Vaikka tilattiin pihvit mediumina, ne oli aivan ylikypsiä. Ei mikään erityinen makuelämys mutta $15 ei ollut paha hinta.


Viimeisiä suupaloja syödessä salamat alkoivat välkähdellä taivaalla ja muutamia pisaroita tipahdella. Yöllä olikin sitten kunnon ukkosmyrsky ja sade. Heräsin monta kertaa, koska sotkeuduin lakanoihin. Sen lisäksi että on yhteinen peitto, niin ei ollut pussilakanaa, vaan normaalit lakanat molemmin puolin peittoa. What?! Miksei joku tuo pussilakanoita tänne?

Olin päättänyt että menen aamulla juoksemaan joten kello soi seiskalta :-)

1 kommentti:

  1. Oon kans ihmetellyt tota yhteinen peitto -paradigmaa... kuka helvetti aatteli et se on hyva idis!

    // jan w

    VastaaPoista