Miami/Karibia, day 1

Lähdimme kentälle tapamme mukaan hyvissä ajoin, tutun taksikuskin kyydissä. Mun osalta takana oli reilun parin tunnin yöunet, koska syystä x viimeisen illan pakkaaminen ja matkavalmistelut venyvät aina. Ensimmäistä kertaa tein pakkauslistan exceliin ja se kyllä helpotti huomattavasti mutta pakkaamisessa kesti silti.... Valvominen ei toisaalta haittaa koska koneessa voi nukkua ja rytmikin ehkä jo kääntyy samalla. Tää on tosiaan eka kerta kun lennämme yli kahden aikavyöhykkeen yli joten ei mitään hajua kuinka pahasta jetlagista kärsitään. Kellojen kääntely kesä- ja talviaikaan ainakin vaikuttaa reilusti, joten melatoniinit on mukana helpottamaan mahdollisia univaikeuksia.

Ensimmäinen lentomme oli Helsingistä Lontooseen. Törmäsimme lentokentällä työkaveriini joka oli myös menossa Lontooseen, mutta 5 minuuttia aiemmin lähtevällä lennolla. Meidän molempien koneiden lähtö viivästyi, koska Lontoossa oli ukkosmyrsky ja kaikki sekaisin.

Nukuin sikeästi koneessa "transatlantic lullaby" -soittolistan siivittämänä. Perillä Lontoossa odotti ensin uusi turvatarkastus ja sitten piti vielä jonottaa American Airlinesin tiskille, josta saimme uudet liput, jota ihmettelimme koska saimme jo aiemmin Finnairilta yhdet liput. Aikaa ei ollut mitenkään ylimääräistä, joten jo hieman arvelutti kauanko jonossa pitää seisoa. Onneksi jono meni nopeasti, jonottaessamme meiltä kyseltiin "turvallisuuskysymyksiä" eli mitä teemme Amerikassa, kauanko olemme, mitä teemme työksemme jne. Onneksi olin laittanut ylös ekan hotellimme osoitteen sillä se piti kertoa tiskillä. Tiesimme jo etukäteen, etttä lennolla Miamiin on "tekninen välilasku" Charlottessa, mutta nyt paljastui että kyseessä on ihan kokonaan uusi lento sekä et ruumatavarat pitää Charlottessa hakea ja mennä tullin läpi. En tiedä miksi se meille myytiin yhtenä lentona Miamiin kun kuitenkin piti vaihtaa konetta...

Vielä portilla jonottamisen ja kyselyiden (mm. ostitteko mitään kentältä?) jälkeen päästiin koneeseen. Saatiin paikat koneen reunasta, jossa on vain kaksi vierekkäistä paikkaa. Äkkiseltään penkkienvälinen tila näytti paljon pienemmältä kuin Lontoon koneessa, mutta onneksi kumpikaan meistä ei ole kovin pitkäjalkainen eli hyvin mahduimme :) Kone lähti noin tunnin verran aikataulustaan myöhässä.

Joku mainitsi etukäteen että American Airlinesin koneiden varustelu saattaa olla kehnoa. Onneksi meidän osalta varustelu tuntui toimivalta, vaikkei koneessa wlania ollutkaan (seuraavaksi isommassa konemallissa sellainen olisi ollut). Jokaisella oli edessään oma näyttö josta voi katsoa tv-sarjoja, leffoja tai seurata missä lento menee. Kosketusnäyttö oli kyllä melko heikko toiminnaltaan. Henkilökunta jakoi ilmaisia kuulokkeita katselua varten, tosin omiakin voisi käyttää. Tarjolla oli uusia ja ikivanhoja leffoja ja sarjoja. Mä katsoin luontodokkaria apinoista ja maailman ihanimman vanhan Disneyn Tuhkimon sekä Viidakkokirjan ja yritin olla nauramatta ääneen!

Pitkähän lento oli, mutta aika kului kuitenkin näyttöä tuijottaessa ja kirjaa lukiessa. Sain nukuttuakin vähän. Vierestä kuului tasaista tuhinaa lähes koko ajan :D Viimeiset pari tuntia kuluivat hitaasti. Tarjoiluakin oli koko ajan. Ensin tarjottiin lämmin ruoka. Sain etukäteen tilaamani gluteenittoman ruoan (kanaa ja vihanneksia) kun muut söivät lihapullia tai vegepastaa. Myöhemmin tarjoiltiin suolanaksuja, jäätelöä ja vielä ennen laskeutumista pizzaa (mulle sämpylä). Nälkä ei siis tullut eikä kaivannut omia eväitä.

Charlottessa edessä olikin jonoja joka paikassa. Ensin hillitön melkein tunnin raja/tullijono, koneessa mainostettuja automaatteja ei jostain syystä kukaan käyttänyt. Kännykkä piti laittaa pois kun tultiin rajatarkistushuoneeseen ja siitä muistutettiin monta kertaa äänekkäästi, varmaan kameran takia koska kuvaaminen oli kielletty. Rajan sormenjälkiskannauksen ja kyselyiden jälkeen leima passiin ja sit haettiin matkatavarat ja jonotettiiin js tsekattiin ne uudestaan sisään koneeseen. Sitten jonottamaan turvatarkistukseen, kehoskannerin läpi (jännää!) ja sit kohti porttia. Onneksi ehdittiin hyvin (8 minutes to boarding luki taulussa ku tultiin). Kyllä olisi tehostettavaa kentän toimintatavoissa. Helsinki-Vantaa toimii todella tehokkaasti tähän verrattuna.

Vielä viimeinen kahden tunnin lento Charlottesta Miamiin. Matkaväsymys alkoi toden teolla painaa kun takana oli 20 tuntia reissua. Hercule Poirotin tuijottaminen piristi vähän. Lento oli pomppuinen ja syykin selvisi - Miamissa ukkosti ja nähtiinkin komeita salamia :)

Meidän laukut eivät ehtineet meidän mukaan vaan tulevatkin sitten myöhemmällä Charlotten lennolla. Palvelutiski onneksi auttoi hyvin ja laukkujen pitäisi tulla joko ennen puoltayötä tai huomenna aamulla. Näin toivotaan. Onneksi pakattiin käsimatkatavaroihin survival kit.

Arvoimme hetken aikaa Shuttle taxien kanssa mutta päädyimme sitten ihan tavalliseen taksiin. Matka oli n. 50 km kentältä hotelliin Fort Lauderdaleen, Saimme arvion hinnalle 70-80 dollaria ja siihen haarukkaan osuttiinkin. Maisemia ei juuri nähnyt koska oli jo pimeää, satoi ja ukkosti. Odotus jenkkiläisistä oli että koko ajan pitää olla small talkkia ja taksikuskin kanssa yritin viritellä keskustelua, mutta hän ei ollut juttutuulella.

Hotelli Pier 66 on jo parhaat päivänsä nähnyt mutta siisti, tosi iso kompleksi. Saatiin todella iso huone näköalalla satamaan, pari jahtia tossa edessä onkin. Ravintoloita on useampia ja uima-allasalue on iso. Lähellä on joku siisti biitsi. Huomenna ehkä sinne tai sit vesitaksilla ajelemaan eestaas :-) Kello on nyt Suomen aikaa 6 aamulla ja täällä 11 illalla. Rytmi varmaan kääntyy ihan ok koska nyt väsyttää!