Miami/Karibia, day 3 (day 1 @ sea)

Hifistelyjuoksumatto

Heräsin aamulla virkeänä ja olin valmis lenkille. Koska semmosta on tapahtunut? Ei varmaan ikinä :D Jotenkin unirytmi sekaisin. Ukkonen jyrisi siihen malliin, että muutin suunnitelmia mennä ulos ja suuntasin hotellin salille. Matkakumppani jäi kääntämään kylkeä. Juoksin juoksumatolla joka olikin sofistikoituneempi malli kuin Suomessa. Eteensä näytölle sai joko "lenkin", urheilukentän tai vuoren jossa eteni. Juoksin ensin 5k lenkkiä joka sekosi puolessa välissä kun painoin pausea juomisen ajaksi. Sitten kokeilin jotain yleistä kuntotestiä joka keskeytyi kun syke nousi yli 160 (please consult medical advisor) ja sitten us air force -testiä, joka keskeytyi koska sohaisin kädellä hätästop-kahvan irti :D Kaikkiaan viiden kilsan juoksun sain tehtyä. Salilla oli seurana mm. mies farkuissa (!), nainen joka käveli hidasta vauhtia juoksumatolla kun tulin ja kun lähdin (olin salilla vajaan tunnin) ja joku vähän enemmän kuntoillut mies joka oikein teki punnerruksia! Juoksumattojen lisäksi salilla oli muutamia laitteita ja irtopainoja mutta avointa tilaa tosi vähän.

Kuntoilun jälkeen pakkasimme kamat ja suuntasimme hotellin aulaan. Checkouttia ei tarvinnut tehdä koska luottokortti oli näytetty jo tullessa. Aamiainen, juomat ja iltaruoka olivat laskulla, toivottavasti ei tule extraveloituksia... Kun kysyttiin aulahenkilökunnalta checkoutista, mies vain sanoi: "You already showed it when you checked in, so why again? After all it is a credit card!" Eli ei tarvinnut kuin jättää avaimet miehelle. Matkatavaroihin piti kiinnittää etukäteen printatut luggage tagit, jotka taiteltiin ja kiinnitettiin aulasta lainatulla nitojalla laukkuihin. Näin siis siksi koska laukut toimitettiin henkilökunnan toimesta laivaan. Olimme ohjeiden mukaan pakanneet yhden kassin, jossa oli uimakamat yms. tarpeellista, koska laukkujen saapumisessa saattaisi kestää. Koska olimme varustamon hotellissa, meillä oli kuljetus läheiseen satamaan, joka lähti klo 11.15. Bussissa alkoikin sitten amerikkalainen meininki kun bussikuski hauskuutti jengiä ja kaikkien piti huutaa jee jne. :D Jotenkin teennäiseltä moinen meistä suomalaisista tuntui :)

Check-in tiskit

Tavarat nostettiin suoraan bussin tavaratilasta laivaan meneviin kärryihin. Nyt laukunkantaja jäi selkeästi odottamaan tippiä ja sanoikin "hei mä kannan teidän laukut" *vinkvink*. Sitten eikun sisälle, ensin lentokenttämäisen turvatarkastuksen läpi ja sitten check-in -tiskille. Rouvalle piti antaa etukäteen printatut ja allekirjoitetut setsailpass-lomakkeet sekä luottokortti jolta laivalla ostetut veloitukset tehtäisiin. Sitten napattiin webbikameralla kuva matkaajasta. Saimme molemmat oman laivan luottokortin ja ohjeen "this is your everything card, don't lose it!".

Laivaan saavuttua vastassa oli heti henkilökuntaa ja yksi tarjosi käsidesiä kaikille. Pakkohan tietty tämmösessä laitoksessa on pitää huolta ettei kukaan tartuta pöpöjä käsistään muille. Ihmeteltiin muita saapuvia ihmisiä ja eläkeläisiä ei näkynyt juuri lainkaan! Perheitä, nuoria ja keski-ikäisiä. Tosi paljon espanjaa ja myös muita kieliä puhuvia. Ei siis tullut olo että ei kuuluisi joukkoon :)


Ei muuta kun ekana hämmästelemään mistä löytyisi ensimmäinen baari ja sellainen löytyikin laivan keskellä olevasta isosta puistosta, central parkista. Tilatessa piti siis näyttää omat kortit ja niiden tarrat, jotka kertoivat että miellä on select-juomapaketti, johon siis kuului oluet, siiderit, halvemmat viinit ja limsat. Puistossa sijaitsee myös muutama erikoisravintola, joihin pitää siis erikseen varata pöytä.


Juomien jälkeen syömään ystäväni suosittelemaan Windjammeriin kannelle 16. Ravintolan edessä oli käsidesiautomaatti ja vessoissa oli kehotuksia pestä käsiä usein ja riittävän pitkään. Windjammer paljastui ruotsinlaivabuffan kaltaiseksi mestaksi, jossa ruoka oli melko mitäänsanomatonta bulkkikamaa, no mitä muuta tietysti voi olettaa tällaisella ihmismäärällä?-) Perus hampurilaisia, ranskalaisia, salaatteja jne., plussaa oli gluten free corner! Kun tuijoteltiin alas ikkunasta laivaan ajavia laukkukärryjä, huomattiin että meiän laukut oli just menossa laivaan! Mun laukku on sen verran erikoisen värinen ja sen vieressä oli jätettäessä toinen laukku jossa oli iso keltainen smiley, ettei laukuista voinut erehtyä. Mikä on todennäköisyys nähdä ne? En tiedä :)

Satama-alue 15. kannelta Windjammerista kuvattuna

Tuolla alareunassa olevassa kärryssä on meidän laukut! :D

Seuraavaksi yhden aikoihin kuulutettiin että hytit ovat valmiita joten lähdimme etsimään omaamme kasikannen keulasta. Hytti ja hyttipalvelijammekin löytyi. Hän on makedonialainen Stankos ja tosi mukava. Hytti on ihan riittävän iso ja ihan keskellä keulaa! Olimme siis varanneet hytin merinäköalalla, joka taisi olla toisiksi halvin hyteistä. Kaapeissa on hyvin tilaa tavaroille ja muutenkin hytti on ihan jees. Meillä on suora näkymä alaspäin keulan helipadille ja tietenkin merelle. Toivottiin ettei tuu hirveetä merenkäyntiä, koska keulassa se voisi tuntua pahalta...

Hyttimme

Hytti oli suhteellisen tilava ja vaatekaappeihin mahtui hyvin purkamaan tavarat. 

Näkymä hytin ikkunasta helipadille ja merelle

Kysyin hyttipalvelijaltamme onko laivassa missään mahdollisuutta silittää itse (matkasilitysraudat olivat kiellettyjen listalla). Ei kuulemma ole vaan ne pitää laittaa pesulaan. Mun juhlamekot oli pakko silittää eikä hinta onneksi ollut karmaiseva, pelkkä silitys $5,95 per mekko. Jos ne jättää edellisenä päivänä, saa ne seuraavaksi päiväksi klo 17 mennessä. Tai lisämaksusta nopeamminkin.

Hytissä vierailun jälkeen suuntasimme uima-altaille kannella 15. Valittavissa oli melko monta erilaista vaihtoehtoa ja rantatuoleja oli riittävästi. Altaat tosin ovat pieniä eli varsinainen uiminen niissä ei oikein onnistu. Pool barista sai hakea juotavaa tai pyytää kiertelevältä tarjoilijalta. Musiikki soi lujaa, bändi soitti ja meininki oli kova. Hyttiin meidän piti palata ennen klo 16 vaihtamaan vaatteet koska silloin oli kaikille pakollinen evakuointiharjoitus. Hyttikortissa kerrottiin mikä on kokoontumisasema johon pitäisi mennä. Meillä se oli pari kerrosta alaspäin oleva kuntosali. Matkalla oli keltaisiin liiveihin pukeutuneita työntekijöitä opastamassa. Sitten soitettiin vielä esimerkkinä yleinen hätämerkki sekä näytettiin turvallisuusvideo ja paikat josta pelastusliivit löytyvät. Harjoituksen päätyttyä kapteeni vielä toivotti puheellaan tervetulleeksi laivaan. Kaikille tuli heti sellanen olo että jengi laivalla tietää mitä tehdä jos jotain käy. Ehkä :)

Beach -allas (yksi kolmesta isommasta altaasta)

Laivan lähtöä klo 17 ei juurikaan huomannut. Kiertelimme laivaa hieman, kävimme mm. katsomassa surffisimulaattoria peräkannella. Palattuamme hyttiin löysimme laukkumme hytin ulkopuolelta. Hytistä löysimme laivan lehden, joka jaetaan aina päivittäin. Siitä selviää mitä ohjelmaa on ja mikä on pukukoodi. Ensimmäisenä päivänä se oli casual eli etukäteisinfon perusteella klo 18 jälkeen pitäisi flipflopit, shortsit, hihattomat paidat ja rikkinäiset housut jättää laittamatta päälle. Pukeuduttuamme koodin mukaan selviää pian, että juuri kukaan muu ei välitä pukukoodeista. Olemme ihan perussiisteine vaatteinemme parhaasta päästä pukeutuneita.

Daily Plannerit (PS. mulla on kaikki risteilyn ajalta tallessa, jos joku on kiinnostunut näistä :D)

Olimme valinneet dinneriä varten my time dining eli että voisimme mennä syömään mihin aikaan vain klo 18-21 välillä. Laivan luottokortista selvisi, että meidän iltaruokailumme oli The American Icon -ruokasalissa. Sinne siis. Jono olikin melkoinen. Systeemi toimi niin, että ensin jonotettiin tiskille, jossa kerrottiin oman hytin numero ja sitten siirryttiin aulaan, jossa nainen mikrofonin kanssa huuteli "stateroom eight one hundred, senni and anssi" ja sitten saatiin tyyppi ohjaamaan meidät pöytään. Tarjoilija tuli esittäytymään apulaisineen ja saimme ensin juomat ja leivät sekä ruoka- ja viinilistat. Meidän juomapaketin hintaluokan eli alle $8 lasiviinejä oli useampia listalla, huvittavinta oli se että pakettihintaan mahtuva laivan prosecco on La Marca, joka on meidän lemppari :D Muut viinit ovat ihan ok! Halutessaan voi siis ostaa kalliimpia viinejä pullotavarana, hinta n. $35-50. Ruokia oli noin kymmenkunta vaihtoehtoa sekä alku- että pääruokalistalla. Mä tilasin etanoita ja paahtopaistia ja Anssi salaattia ja possunkyljystä. Ruoat vaikuttivat listalla ihan ok:lta mutta kun ne toimitettiin, todettiin pian että valitettavasti kaikki liha on amerikkalaiseen tapaan aivan ylikypsää ja lisukkeet maistuvat pakasteesta sulatetulta. Eli petyimme ruoan tasoon... johtuu ehkä myös siitä että teemme itse niin paljon ruokaa ja keskimäärin se on aina hyvää :)

Ruokailun jälkeen kävimme palloilemassa ja ihmettelemässä paikkoja. Kutoskannella on keskellä laivaa ostosbulevardi Siljan laivojen tyyliin, mutta kaupat ovat todella pieniä putiikkeja ja hinnat ovat melko kalliita. Sellaista isoa kauppaa kuin ruotsinlaivoilla on, ei täällä ole. Ei sillä että kaivattaisikaan :D Kadun varrella on kuppila, irkkupubi, pizzeria ja skumppabaari.

Kutoskerroksessa takakannella on taas kävelykatu, jossa on jäätelöbaari, hot dog- ja hampurilaisravintolat. Keskellä pyörii karuselli, tunnelma on huvipuistomainen. Kadun päässä on aqua theater, jossa on maailman syvin laivalla oleva uima-allas ja hillittömän korkea hyppytorni. Altaassa järkätään uimahyppy/akrobatiashow johon olimme jo etukäteen varanneet liput. Laivalla siis on useita ilmaisia näytöksiä johon kannattaa varata etukäteen liput, jotta mahtuu mukaan. Sisälle toki pääsee ennen näytöstä jos tilaa on.

Aurinko väsyttää ihmeen paljon joten menimme aikaisin nukkumaan. Oveen piti muistaa avainkortin paikalla työntää "Stankoksen estolaite" eli Do Not Disturb -kyltti jotta hyttipalvelija ei puske sisälle kesken aamu-unien.